lauantai 13. kesäkuuta 2015

Kesä

Talven kärvistelen, odotan ja huokailen. Mietin, että miksi ihmeessä asunkaan täällä. Miksi kannan selkä vääränä puita uuniin ja kipitän pakkaseen lumitöihin? Miksi kannan sanko kaupalla lämmintä vettä eläimille ja pakkasen kangistamin sormin korjaan aitaa, näperrän uutta poltinta lämpölamppuun ja irrotan auton roikkaa lumihangesta?
Miksi en asu kerrostalossa, kaupungissa ja pääse elämässäni paljon helpommalla?

Tämän takia.
Kesä palkitsee aina. Satoi tai paistoi. Oli viileää tai lämmintä. Tämä on se juttu.













KESÄ <3



torstai 11. kesäkuuta 2015

Värini on sininen

Lempivärini on sininen. Ollut aina.
Kreikansiniseen en ole koskaan syttynyt, mutta maanläheiset siniset sävyt uppoavat niin sisustuksessa ja pukeutumisessa. Minun kaappini on täynnä sinisiä vaatteita, joita maustan valkealla ja harmaalla. Näin on myös sisustuksessa. Lempitapettini on sininen. Olohuoneen lattialla lojuu sininen matto ja nyt pöydällä on farkkukankaiset kaitaliinat. Astiakaapista löytyy sinisiä kippoja ja kuppeja.

Sininen on raikas, merellinen, jotenkin puhdas ja neutraali väri. Se tuo mieleen kesän, taivaan, tuulen ja raikkauden.






Toivottavasti tänään näemme pitkästä aikaa sinisen taivaan!

-S-









keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Annoit pikkusormen, se vei koko käden.


Laji, mikä vie pikkusormia on golf. Sitten se vie käsiä, isiä, äitejä ja perheitä. Joiltakin se on vienyt talon, kodin, työn ja parisuhteen. Kuulostaa hauskalta lajilta.

Meillä se on vienyt jo pikkurillejä, mutta omaani en ole sille antanut. Laji tuntuu olevan hyvin, hyvin, hyvin koukuttava.
Olen itse tutustunut lajiin ja voin tässä myöntää, että olihan se kivaa. Voisin ihan hyvin pelatakin sitä joskus. Ainakin sitten, kun hermorakenteeni on ikääntynyt niin paljon, että kykenen olemaan suuttumatta omalle epäonnistumiselle. Tai suuttuisin vain jotenkin hillitysti. Vielä en siihen kykene. En myöskään halua käyttää tunteja yhteen lajiin/pvä ja panostaa kaiken ajan ja rahan vain siihen. Perheenäidin omaa aikaa kun ei ole ihan kamalasti jaettavaksi, eikä sitä rahaakaan.

Mieheni on luovuttanut kätensä golfille. Hän varmaan asuisi kentällä, jos siellä saisi asua. Se on hänestä ihastuttava paikka, mahtava laji ja upeaa liikuntaa.
Öh?
Tuleehan siinä kilometrejä ja onhan vihreys kaunista, mutta uskon, että tehokkaamminkin voisi liikkua kuin kävelemällä kymmenen kilometriä neljään tuntiin. ;)
Mieheni on ottanut lapsistamme 2/3 mukaansa kentälle ja lapsukaiset ovatkin nyt saaneet golfata päivät pitkät. Toisin sanoen olen saanut nauttia semihiljaisuudesta ja ihmetellä tätä luppoaikaa.

Että onhan siinä lajissa hyvätkin puolensa -on väki poissa jaloista aina sen kierroksen ajan.

Onko "golfleskeys" tulevaisuuttani vai joudunko nielemään sanani ja tarttumaan joskus rautamailaan, jotta näkisin kesäisin myös perhettäni? Sen tulevaisuus näyttää.

Mutta luulen kyllä, että jos tämä nainen painelisi golfkentällä, niin edessä olisi katastrofi. Jos perheessä on lauma eläimiä, lauma lapsia, talo on vanha,  niin kuka sen kaiken hoitaisi, jos koko perhe nakottaisi puttaamassa pientä palloa pieneen reikään. Niin. Ei niin kukaan!

Tyydyn siis muuhun urheiluun, pyöräilyyn, sulkapalloiluun, sisustamiseen ja koiriin.

Kyllä tämä vielä golfin voittaa, vai mitä? 





psst.. instasta löytyy lisää kuvia.

Terkuin,

S


tiistai 9. kesäkuuta 2015

Uuden alku

Uuden alku, sekä talomme yläkerrassa että täällä blogimaailmassa.

Ulkona on kylmä, +15 astetta ja minulla on takassa tuli ja jalassa villasukat. 


Meidän piti aloittaa yläkerran remontti loppukesästä, sillä kuka hullu nyt haluaa kesällä sisäremonttia tehdä?! Noh, eipä oikein pihahommat nyt kiinnosta, kun välillä sataa,  välillä paistaa, tuulee ja kylvämäni siemenetkin odottavat parempia aikoja. No niin odotan minäkin ja kävin aamulla yläkerran kimppuun.
Todellakin hyökkäsin sen kimppuun! Kuvitelkaa huone, missä on viisihenkisen perheen talvivaatteet, varapetivaatteet, vuodevaatteet, käyttövaatteet, pienet vaatteet, käyttöäodottavat vaatteet..  😳Siellä on myös "sitten kun on se omahuone" tavarat -kirpparilta haalittu fatboy, parvisänky, lamput jne.
Eli kaaos on melkoinen. Tai oli. Hah! Niin vain selätin sen jo (osittain).
7 (!!!!) muovisäkillistä vaatteita kierrätykseen, jätesäkillinen roskia ja nyt näkyy jo lattia.  :D

Näky onkin mahtava, tämän talon sielu ja sydän. Oikea helmi.  Siniharmaa puulattia. Toki kolhuinen, tikkuinen, vino ja eristämätön, mutta niin kaunis.

Yläkerran remontin sääntö nro. 1 on: Älä tuhoa/poista puulattiaa. Tai jos poistat sen, niin laita se takaisin.
Katsotaan miten käy.
Mies on kovasti sitä mieltä, että lattia pitäisi suoristaa ja eristeet uusia. Totta, eristeet on uusittava, mutta lattia säästetään. Tavalla tai toisella.

Yläkerta meillä on tyypillinen rintamamiestalon yläkerta: matala, kaksi huonetta ja pieni aula, kylmäullakot sekä vinoilta osilta valuneet purueristeet.
Ajatuksena on saada tilasta toimiva ja lämmin. Ylös tulee vanhempien makuuhuone sekä kahden pikkupojan yhteinen huone. Kylmäullakoista haluaisin vaatehuoneen/säilytystilaa ja aulasta pienen työtilan. Budjetti on pieni, mutta toivottavasti riittävä.

Edessä on paljon purkamista, ikkunoiden vaihtoa, purun imurointia ja tavaroiden roudaamista.


Muovimattokin lähtee pois. Yllättävää, eikö? 😉
Ikävä kyllä myös tuo kukkatapetti joudutaan vaihtamaan, sillä en ole löytänyt vastaavaa tapettia mistään ja tuo laitettiin seinään ennen kuin tiesimme, että koko yläkerta menee remonttiin. 😕  Toivottavasti löytyy jotain yhtä ihastuttavaa tilalle. 

Nyt takaisin raivaushommiin. Kuten kuvista näkyy, hommaa on vielä. 😆

Terkuin

S